Hae
Healthy style of living

Muistin määrä on rajallinen meillä kaikilla

Muistin määrän loppuessa kesken vilkuttaa jatkuva punainen valo. Tuo punainen valo on vilkkunut minulla koko kevään, alkaen jo alkuvuodesta.  Muistiin mahtuu vain rajallinen määrä tietoa ihan meillä kaikilla. En ainakaan itse tunne yhtään super ihmistä joka pystyisi muistamaan aina kaiken.  Nykypäivänä muutoksia tapahtuu jatkuvasti ja tietoa tulvii yli äyräiden tahtomattaankin. Nämä aiheuttavat sen, että muistin määrä on oranssilla jo monella. Punaiselle se siirtyy siinä vaiheessa, kun ei vaan kykene enää prosessoimaan mitään uutta.

20 minuutin lääkärin käynnistä minulle voi jäädä mieleen muutama hassu asia. Puolen tunnin ajoista ei oikein mitään ja siksi moni lääkäri onkin kirjannut minulle asioita paperille, jotta muistaisin ne myöhemmin.  Kotiin päästyäni minulla ei nimittäin päässä ole välttämättä enää oikein mitään muistissa siitä mitä sovittiin jatkosta.

Fyysinen ja kognitiivinen väsymys

Toukokuun lopulla kirjoitin vointini olevan vaakalaudalla.  Tämän jälkeen tutkimuksia on tehtyä läjäpäin lisää mutta vain hyvin vähän on mitään todettu. Huhtikuun lopusta tähän päivään, minusta on ehditty ottaa 25 putkiloa verta mikä itsestäni tuntuu varsin suurelta määrältä.  Onneni on, että suoneni ovat hyvät eikä minulla ole piikkikammoa. Toimintakykyyni vaikuttava väsymys on jokapäiväistä. Joku toinen päivä olla ”helpompi” kuin toinen mutta väsymys seuraa kaikkialle. On fyysistä väsymystä ja vielä pahempi on kognitiivinen väsymys, kun ei jaksa käyttää aivoja asioiden pohtimiseen. Fyysisen väsymyksen on helpompi suodattaa, sillä se yleensä on kuitenkin seuraus jostain suorituksesta. Kognitiivinen väsymys, joka lähinnä vain lamaannuttaa, on hermoja raastavaa.

Mitä mietit?

Jos näin kysytään niin vastaus on monesti en mitään. Koska en jaksa. Tuntuu, että aivoni ovat jatkuvassa kuormituksessa muutenkin. Nyt ymmärrän hyvin miksi minun oli vaikeaa tehdä työtäni, joka on käytännössä pelkkää ajattelutyötä. On neuvottava asiakkaita, tehtävä ratkaisuja ja kirjoitettava päätöksiä. Nämä asiat kuormittavat jo tervettäkin mieltä, saati väsynyttä ihmistä vielä lisää. En tiedä miten paljon minulta on kokonaisuudessaan mennyt ohi asioita, varmasti tärkeitäkin. Pyrin kirjaamaan arkisiakin asioita paperille, jotta huomaisin ne sitten vaikka vähän myöhemmin jos ei heti mene jakeluun.

Olen opetellut tapoja selviytyä. On ollut pakko.

Muistin määrä on rajallinen

On ollut välillä hankala asennoitua siihen, että en vaan kykene prosessoimaan suurta määrää asioita lyhyessä ajassa. Moni asia menee itseltä ohi ja myöhemmin saatan ajatella, etten ole ikinä kuullutkaan tuosta. Se johtuu vain siitä, että pääkopan muisti tuli jo aiemmin täyteen ja loppu valui romukoppaan. Tätäkin asiaa ehdin ihmetellä töissä kevään aikana, että miten voi olla, että minulta on voinut mennä tärkeitä asioita täysin ohi.  Tämä selittää sen. Muistitikun tila ei vaan yksinkertaisesti ole riittänyt.

Kahdeksan tunnin työpäivän aikana ehtii hoitamaan kymmeniä tapauksia. Puhumaan puhelimessa asiakkaiden kanssa, ratkomaan juttuja, kirjoittamaan päätöksiä ja vastaamaan sähköisten kanavien kautta tulleisiin viesteihin. Puheluiden aiheuttamat keskeytykset ovat olleet haastavia.  Jutun juureen uudelleen pääseminen keskeytyksen jälkeen kestää tovin. Siinä ajassa voi tulla toinen tai jo kolmas puhelu. Kun työ keskeytyy jatkuvasti, on aivot suuressa kuormitustilassa koko ajan.

Olen joutunut omaksumaan sen asian, ettei muistini tule palaamaan ennalleen.

Kävin toukokuussa neuropsykologissa tutkimuksessa, joka on neljän tunnin mittainen ja se mittaa erilaisia tiedonkäsittelyn toimintoja. Voitte vain kuvitella miten raskas rupeama uupuneena on tehdä tehtäviä neljä tuntia.  Jaksoin vointiin nähden suhteellisen hyvin mutta olin tutkimuksen jälkeen lopen uupunut ja nukuinkin usean tunnin päikkärit.

Minulla on europsykologissa testeissä todettu kielellisen muistin jäävän niukaksi ja muistini on vahvasti häiriöherkkä. Kuulonvarainen työmuisti jäi testeissä myös selvästi alentuneeksi. Hahmottamisen kanssa minulla on haasteita ja koen vaikeaksi toteuttaa sen minkä näen esimerkiksi paperilla, kuten leivontaohjeet. Ymmärrän mitä luen mutta toteuttaminen on haasteellista. Ihan kuin pää ja kädet ei ymmärtäisi toisiaan. Testeissä tuli ilmi myös se, että väsyn kognitiivisia tehtäviä tehdessä nopeasti. Ensimmäinen ja toinen tehtävä voi vielä sujua, mutta kolmannen kohdalla iskee jo ajatusblokkeja enkä saa järkevää suoritusta aikaiseksi.

muutoksia arkeeni

Olen irtisanoutunut työstäni, koska en näillä oireilla pystynyt enää palaamaan eikä työnantajalla ollut tarjota muuta työtä. Minulla on kuitenkin yritykseni, joten en täysin vaille työtä jää. Yrittäjyys antaa minulle nimittäin mahdollisuuden tehdä töitä oman voinnin mukaan. Voin aikatauluttaa työni niin, että saan tehtyä kahdeksan tuntia töitä mutta eripituisissa pätkissä.  Pystyn siirtämään kirjallisia tehtäviä sellaisille päiville, kun jaksan keskittyä paremmin ja tehdä luovempia asioita, kun olo on väsynyt.

Muutokset ovat näin ollen isoja mutta varmasti tarvittavia, jotta pystyn keskittymään omaan terveyteen.

 

 

 

Kirjoittajan blokki yllätti minut

Olen avannut blogini kesän aikana useita kertoja, ajatuksena kirjoittaa mutta minulla on ollut totaalinen kirjoittajan blokki. On ollut vaikea jäsennellä ajatuksia, jotka ovat niin höttöjä ettei niistä oikeasti olisi edes mitään kerrottavaa.  Nyt päätin ylittää tuon blokin, koska mitä pidemmäksi tauon päästää, sitä vaikeampi on palata takaisin. Kirjoittajan blokki väsymyksen kera, on ollut asia jota on joutunut sulattelemaan. En halua luopua blogista mutta toisaalta olen kokenut syyllisyyttä siitä ettei minulla myöskään ole lukijoille mitään annettavaa tällä hetkellä.

Ehkä se tästä taas vai mitä luulette? 🙂 Tuleeko teille kirjoittajan blokkia koskaan? Mitä teette silloin, jotta pääsette siitä yli?

Poikkeuksellinen kesä

Tämä kesä on ollut poikkeuksellinen monestakin syystä. Ollaan saatu nauttia helteistä vaikka välillä voisi sanoa nautinnon olleen jo kaukana, kun hiki valuu jo pelkästään istuessa. Pääsääntöisesti helteet on olleet ihan jees ja suurin syy siihen on ollut se, ettei mun ole tarvinnut tehdä mitään. Olen lähinnä vain ollut. Meillä ei ollut reissusuunnitelmia ja suoraan sanottuna en varmaan olisi jaksanutkaan lähteä roadtripille. Norjaan olisi ollut ihana lähteä tänäkin vuonna mutta ajatus autossa istumista viikon verran, ei houkuttele. Muutamia kertoja ollaan käyty vanhempiani luona saaristossa ja yksi yö vietettiin miehen kanssa Korppoossa kaksin, mutta siinä se matkailu sitten on ollut.

Kaikki pihajututkin on jäänyt kesänä.  Kasvihuoneessa kasvaa muutama tomaatin-ja kurkun taimi sekä chili ja paprika. Kuumuuden takia kasvimaalla lähes kaikki istutetut taimet on kuollut kuivuuteen. Kasteluun olisi joutunut käyttämään niin huimasti vettä ja aikaa, ettei ole kannattanut. Jouduin toteamaan, että tämä on nyt tällainen kesä ja ensi vuonna sitten uusi yritys.

Voiko kesä olla stressitön?

Jos mietin muuttaisinko tästä kesästä jotain, niin en muuttaisi. On ollut toisaalta todella rentouttavaa olla stressaamatta mitä kaikkea pitää saada tehtyä ja minne kaikkialla pitäisi mennä. Olen nimittäin ollut juuri se tyyppi joka suunnittelee kesänloman niin, että sitten tehdään sitä ja tätä ja mennään ainakin tonne ja tänne. Ahdistus ja stressihän siitä vaan iskee. Viime vuoden burnout ja alkuvuodesta iskenyt hirvittävä väsymys on pysäyttänyt miettimään toimintaani. Miksi toimin siten kuin toimin ja mitä haluan sillä saavuttaa. Loppujen lopuksi en osannut itsellenikään puolustella touhujani, joten siitä voi kai luopua.

Välillä on meinannut iskeä kiire päälle, kun lääkäriaikoja ja tutkimuksia on ollut niin paljon, että Mehiläisessä on saanut käydä neljäkin kertaa viikossa. Pahimmillaan viisi kertaa viikon aikana. Nyt on muutama viikko ollut vain käynti viikkoon mikä on ollut huojentavaa. Kaikki menot aiheuttaa lievää ahdistusta, koska väsyn. Varsinkin kaikki uusi ja erilainen aiheuttaa muutaman päivän ”väsymyskooman”. Niinpä olen aika tarkkaan valinnut mitä olen viitsinyt tehdä, koska yhtään ylimääräistä väsymystä en jaksa. Sairauslomalla oleminenkaan ei ole tuonut mitään helpotusta väsymykseen. Kirjoitin toukokuussa postauksen väsymyksen alkuvaiheista ja mitään muutosta ei ole tullut. Sen osalta tutkimukset ovat edelleen kesken mutta kesää onneksi on vielä jäljellä.

Loppukesä menee kutakuinkin samanlaisissa touhuissa kun tähänkin asti. Ei stressiä eikä suunnitelmia. 🙂